Turnausraportti D-tyttöjen Uumajan matkasta

Turnausraportti UmeCupen 2018, Nibacos D-tytöt

D-tytöt ovat parin viimekauden aikana ilmoittautuneet muutamaankin turnaukseen. Harmiksemme tyttöjen sarjoissa, etenkin pohjoisemmassa Suomessa, osallistujamäärät ovat olleet sen verran harvassa etteivät tyttöjemme sarjat ole toteutuneet, eikä poikien sarjoihin ole haluttu osallistua. Tällä kertaa päätimme varmistaa sarjamme toteutumisen ja jo syksyllä hyvissä ajoin päädyimme valmistelemaan turnausmatkaa ”rapakon” taakse länsinaapuriin. Valitsimme kohteeksemme Uumajan hyvien kulkuyhteyksien ja runsaan osallistujamäärän perusteella. Meidän sarjassamme F2005 osallistujia oli yhteensä 10 joukkuetta, koko turnauksessa lähes 200 joukkuetta.

Turnauksessa ottelutakuuna on 4 peliä, silti suurin osa joukkueista pääsee pelaamaan vähintään 5 peliä. Ottelut rytmittyvät pääsääntöisesti perjantaina 1 peli, lauantaina 2-3 peliä riippuen lohkon joukkuemäärästä ja sunnuntaina välierät / sijoitusottelut. Koulumajoituksen valitseville joukkueille on käytettävissä turnausbussi, Nibacoksen joukkueet olivat valinneet itse varaamina hotellimajoituksen sekä oman bussin Kokkolasta lähtien mukaan. Sarjataulukoita Ruotsissa lasketaan vasta D-ikäisistä alkaen (eli tällä kertaa vuonna 2005 syntyneet).

Matkamme alkoi perjantaina kukonlaulun aikaan klo 6:00 bussimatkalla kohti 9:ltä lähtevää Vaasanlaivaa. Laivamatka lahden yli oli juuri sopivan mittainen, 4,5h eli siinä ennättivät pelaajat kirmaamaan pitkin laivan käytäviä ja hankkimaan ensimmäiset turnausmatkan kokemukset. Olihan matkalla myös ensikertalaisia laivamatkustajia, joten kokemus joukkueena matkustamisesta jo sinällään oli varmuudella ikimuistoinen. Muutoinkin turnauksen tavoitteina olivat lähinnä pelillinen kehitys ja kokemusten hankkiminen, sekä kauden huipentaminen ilahduttavasti koko 18 pelaajan ja 20 hengen taustaryhmän voimin.

Turnauksen ensimmäinen ottelumme tapahtui perjantaina, paikallista Ersmarks IK:ta vastaan. Ennakkoon oli tiedossa että ruotsalaiset joukkueet pelaavat ”hiukan” pohjanmaan sarjoista poikkeavaa salibandyä. Millä tavalla poikkeavaa, sitä pystyimme ainoastaan arvailemaan. No ensimmäinen peli sen sitten osoitti mitä tuo tarkoitti, valtava prässi jokaiseen kaksinkamppailuun ja tuplaamisia heti kun sille vain oli tilaisuus. Ja lisäksi kun tuo tehtiin organisoidusti koko kentällisen voimin ja pallonriistoista välinettä toimitettiin välittömästi maalille niin olihan siinä alkushokkia kerrakseen. Meillä pelivalmius oli hiukan mitä oli ja pariin kertaan meidän tyttöäkin laitettiin huolella laidan yli, ensimmäinen erä naapurimaassa tylysti mutta ansaitusti 0-3 takkiin. No siitähän vain suomalainen sisuuntuu ja toisessa erässä jo selvästi parannettiin, omaa peliäkin päästin pikkasen pelaamaan. Ennen kaikkea oltiin ainakin hereillä ja pidettiin myös vastustaja nollilla, joten perjantai päättyi tappioon, mutta ison kourallisen verran viisaampina ja kokeneempina. Onneksi tästä pelistä oli yö aikaa palautua, parannella haavoja ja juonia seuraavaa päivää hotellilla.

Lauantaipäivästä oli luvassa varsinaista salibandyelämää, kolme ottelua ripoteltuina pitkin päivää pitkillä taukoajoilla. Aamutuimaan reissun toinen ottelu johon vastaan asettui myöskin paikallinen Röbäcks IF. Jo alkulämmöillä oli nähtävissä, että vastustajan taso taisi nousta edelliseen otteluumme verrattuna, ei epäilystäkään, etteikö tulevassa pelissä olisi jälleen odotettavissa ruotsalaista aggressiivisuutta ja kovaa pelitempoa pehmeillä käsillä. Omaa peliämme oli tarkoitus nopeuttaa, olla ajatuksella koko ajan pelissä sisällä, haastaa kaksinkamppailuissa vastustajaa rohkeasti, käyttää kroppaa kuten Ruotsissa näyttäisi olevan tapana ja päästä siten paremmin nopeasta tempostakin kiinni. No kuinkas sitten kävikään? Juu kyllä, paransimme omaa peliämme silminnähden eilisestä, enää ei lennelty laitakamppailuissakaan kaukalon ulkopuolelle ja iskuja otettiin vastaan tukevasta peliasennosta. Silti vastustaja oli meitä vielä edellä, lähinnä kliinisessä viimeistelyssä. Itse paukutimme 10 metristä ilman maskia ja annettiin vastustajan maalivahdin poimia marjat. Omassa päässämme röyhkeä vastustaja murtautui väkisin pariin metriin ja pisti palloa sinne mistä tilaa verkoissa näytti löytyvän, pienistäkin rei´istä sisään. Laukaukset maalia kohti menivät tässä pelissä jo aika tasan ja oma pelimme oli joka tapauksessa reippaasti parempaa kuin ensimmäinen ottelumme. Lopputuloksena taululla 0-5 tappio ihan ”miehekkään” peliesityksen jälkeen kuitenkin, eivätkä numerot kuvanneet millään tavalla pelin kulkua, ainoastaan viimeistelyn laatua. Jotain oltiin kuitenkin jo opittu myös pelillisesti tältä reissulta!

Ruotsalaispojat lämmittävät Mellaa

4,5 tunnin tauon jälkeen vuorossa oli turnauksen kolmas ottelumme, yllätys yllätys, paikallista joukkuetta Umeå City IBF valkoista vastaan. Myös toiseen lohkoon oli arvonnassa ”sattunut osumaan” kolme paikallista joukkuetta, yksi hiukan kauempaa ja yksi Suomesta… Aiemmissa keskusteluissamme vastustajiemme valmentajien kanssa oli jo käynyt ilmi, että kyseinen seura on se nro 1 alueella ja olivathan he kahdella joukkueella turnauksessakin mukana, joten pelaajamassaa tästä kylästä ainakin löytyy myös tyttöpuolella. Vastus osoittautuikin hyvin pian ottelun käynnistyttyä tähänastisista kovimmaksi. Omaa peliämme oli silti tavoite edelleen kehittää ja parin ensimmäisen pelin aikana opittuja asioita syventää. Jopa pienoiseksi yllätykseksemme, ensimmäinen puoliaika pelattiin nollanollaa, vieläpä hyvinkin tasaväkisissä merkeissä molempien kohtuullisista maalipaikoista huolimatta. Nyt oli ruotsalainen kovuus jo tarttunut meidänkin pelaamiseemme ja se vaikutti olevan myrkkyä myös vastustajallemme. Jälleen oltiin parannettu edellisestä, pelasimmehan jälleen turnauksen toistaiseksi parhaan erämme. Toisessa erässä vastustajamme kuitenkin osoitti, kuinka paljon henkilökohtaista mailataitoa heiltä löytyykään ja pisti edellisen vastustajamme tavoin palloa lähietäisyydeltä teelautasen kokoisista aukoista sisään. Turnauksen nousujohteinen suuntauksemme kuitenkin jatkui edelleen ja myös me pääsimme maalin makuun, 1-3 tappiosta huolimatta selkeää parannusta jälleen kerran. Nyt alkoivat jo pallottomatkin pelaajat olemaan pelille avoimina, nopeaan pelitempoon päästiin taas astetta verran paremmin sisälle, niiden ansiosta syöttöketjujakin tuli jo enemmän ja näteistä poikkareistakin päästiin muutamaan kertaan koittamaan. Ennen kaikkea omassa päässämme olimme joka tapauksessa selvästi parempia kuin parissa edellisessä pelissä, niin pallolla kuin pallottomina viisikkopuolustaen. Pelinrakentamisemme toimi taas astetta verran paremmin kovasta prässistä huolimatta ja pallonmenetyksiä tuli jo selvästi vähemmän. Nou hätä, päät eivät painuneet tässäkään pelissä missään vaiheessa vaan pelaamisesta haluttiin ottaa kaikki ilo ja oppi irti. Tähän mennessä olimme ainakin havainneet sen että 30 min pelissä länsinaapurissa ehtii tapahtumaan vähintään yhtä paljon kuin aluesarjassamme 45 minuutissa, on täällä vauhtia ja vaarallisia tilanteita niin paljon enemmän. Katsomoonkin kehityksemme näkyi voimakkaasti, tässä vaiheessa alkoi jo vanhempienkin suusta kuulumaan sen suuntaisia kommentteja, että tämä turnaus olisi pitänyt pelata ennen loppuhuipentumaa!

Lohkovaiheen viimeisessä pelissämme vastaan saatiin tällä kertaa jotain muuta kuin paikallista väriä, Luulajasta saapunut Sunderby SK. Pelin panokset olivat selvät, tappiolla kohtaamme sunnuntaina SB Vaasan, voitolla puolestaan ruotsalaisia ja sen pelin voittaja pelaisi B-finaalissa vielä kuudennenkin ottelun. Pallollisessa lämmittelyssä tarkkailtiin jopa hieman vastustajan tekemisiä ja ainakaan maalivahti ei näyttänyt yhtä vakuuttavalta kuin edellisissä peleissä olleet veräjänvartijat. Pelistä muodostuikin melkoinen jännitysnäytelmä, pitkään mentiin maalin pelinä tilanteiden painottuessa jopa vastustajan päätyyn. Pallolla oli enemmän sininen joukkue, mutta se viimeistely… vaikka paljon oltiin matkalla jo opittu niin parissa päivässä ei niihin laukauksiin tarkkuutta löydetä, se tulee vain toistojen kautta kotipuolessa harjoittelemalla. Maskipelaamistakin alkoi jo löytymään enenevissä määrin, jopa omien pelaajien kylkeä, reittä ja korvaakin myöden. Nyt ne maalia kohti menneet vedot sitten paukkuivat omiin pelaajiin mutta suurelta osin vedeltiin silti edelleen maalin ohi. Tilanteita ja paikkoja tähän peliin saatiin kuitenkin luotua entistäkin enemmän ja erätauolla kaikki oli vielä avoinna 2-3 tappioasemasta huolimatta. Toisessa erässä vielä vähän rohkeutta lisää ja sen seurauksena parista nopeasta vastustajan käännöstä palloa verkon perille, on nämä ruotsalaiset tytötkin vain taitavia siinä vaiheessa, kun heille paikka annetaan. Parin maalin takaa vielä yritettiin ilman maalivahtiakin nousta mutta loppunumerot 3-6 pääsi vastustaja ujuttamaan tyhjiin.

Lohkovaihe oli takana, neljä eri täysikokoista kenttää testattuina ja pisteitä nolla. Silti jo tässä vaiheessa oli selvää, että turnaukseen on kannattanut ehdottomasti lähteä, niin paljon tältä reissulta ollaan saatu peliin uusia ulottuvuuksia ja kehitystä, rohkeutta, kovuutta, pelinopeutta ja -valmiutta, uskallusta ja ennen kaikkea halua pelata jokainen tilanne täysillä! Pieni miinus reissun päätteeksi lienee se, kun vastaan asettuu kotimainen joukkue ruotsalaisten sijaan. Noh, ainahan voi kääntää asian positiiviseksi ja todeta että samojen ongelmien kanssa ovat nuo Vaasan tytöt painineet kuin mekin, tosin he onnistuivat alkusarjassa maalinteossa ainoastaan kerran meidän neljää vastaan. Ja toisaalta, aluesarjassa kun pelasimme jälleen tällä kaudella ihan 50/50 pelit Vaasaa vastaan (1 x tasuri ja 1 x meidän voitto) niin nythän olisi mahdollisuus vertailla kumpi on tällä reissulla imenyt enemmän oppia peliinsä?

Sunnuntaina saimme nukkua pidempään, varsinkin kun aamupalaa oli tarjolla hotellilla klo 12 saakka, eikä säbäkauppakaan aukea kuin vasta puolilta päivin. Pakolliset shoppailukierrokset alta pois ja eikun valmistautumaan puolineljältä alkavaan turnauksen päätöspeliimme. Tavoitteeksi peliin otettiin opitun pelitempon ja muutenkin jo hyvin omaksutun ruotsalaisen pelitavan säilyttämisen ja siirtämisen myös kotimaista vastustajaa vastaan. Kumpi viekään pidemmän korren tämän kauden viimeisessä kohtaamisessamme ja kumman kehitys on tällä reissulla ollut kovempaa?

Peli käynnistyi jopa häkellyttävissä merkeissä, paine pysyi lähes tauotta vastustajan päädyssä ja pallonmenetystenkin jälkeen riistoille päästiin hyvin usein menestyksekkäästi karvaten. Vaasalaisten hyökkäykset olivat lähinnä yksittäisiä ja yksinäisiä vastahyökkäyksiä, muutamia kertoja he pääsivät laittamaan palloa takatolpille mutta silloinkin ahdistettuina vaikeista asennoista lähtevillä syötöillä, joten syötöt pukkasivat olemaan polven korkuisia eikä niihin takatolpilta onneksemme osuttu. Omassa pelissämme puolestaan näkyi, kuinka omassa päässämme pallovarmuus riitti prässistäkin huolimatta eikä hätäisiä avauksia tarvinnut tehdä. Pallottomat pelaajat tukivat pelinrakennusta ja keskialue päästiin usein ylittämään ristipalloilla paineettomalle puolelle. Näissä tilanteissa meidän tulee silti vielä ottaa oppia ruotsalaisilta ensinnäkin pallon mukaanotoissa liikkeeseen, sekä myös röyhkeydessä ajaa rohkeasti maalia kohti, ellemme pääse suoraan ”one timerilla” vedolle. Pelin teemat toteutuivat kuitenkin jopa paljon paremmin kuin valmennus edes uskalsi odottaa, tempo säilytettiin tosi kovana ja siinäkin vauhdissa pystyttiin kuitenkin löytämään kaveri syötöllä. Todella kova halu taistella jokaisesta pallosta oli ihailtavaa katseltavaa tältä joukkueelta, sellaista ei ole kotisuomessa kertaakaan vielä nähty mutta tämän reissun tuomisina nähdään takuuvarmasti vielä monta kertaa! Kaikesta huolimatta peli eteni ns. nitropelinä valmennuksen näkökulmasta, paljon hyviä tilanteita muttei maalia, ei sitten millään, kunnes… ensimmäisen erän viimeisellä minuutilla vihdoinkin se takuulla ansaittu avausmaali ja erätauolle 1-0 johdossa. Jälleen kerran oli tämän turnauksen paras erä pelattuna ja kehityskäyrä edelleenkin nousussa, huhhuh…

Toinen erä painettiin jalka kaasulla edelleen toisintona ensimmäisestä erästä ja tilanteita luotiin solkenaan kohti vastustajan huikean ottelun pelannutta maalivahtia. Pari vapauttavaa lisämaaliakin vielä saatiin viimeisteltyä ja kun oma pääkin pidettiin, tarvittaessa tiiviistikin puolustaen puhtaana, niin ottelun päätyttyä oli helppo todeta Nibacoksen tyttöjen pelillisen kehityksen olleen selkeästi Vaasalaisia tehokkaampaa. Vastustajalta oli toki edellisenä päivänä loukannut nivelsiteensä yksi runkopelaajista ja muutama muukin pelaaja pois turnausmatkalta, silti muutaman pelaajan poissaolo ei selitä sitä, että me painoimme kaikilla kentillä ja koko ajan paineen vastustajan päätyyn. Turnaus päätettiin ehdottomasti koko kauden parhaaseen peliimme!

Turnauksen päätyttyä voidaan vain todeta, että on tämä käsittämätön joukkue, jokainen pelattu eräkin oli edellistään parempi pelillisesti. Koko turnauksen ajan mentiin uskomattoman isoin harppauksin eteenpäin kaikessa tekemisessämme ja vaikka välillä alkoi jo hiukan hirvittämäänkin voiko tämä jatkua ”ikuisesti” läpi turnauksen niin kyllä se vain jatkui ja jatkui. Turnausmatka osoitti niin hyvin sen miksi näitä reissuja kannattaa ja pitää tehdä, joukkue ja vanhemmat yhdessä 4 päivää ulkomailla ikimuistoisen hienolla pelireissulla. Toki tuloksellisesti jäi vielä paljonkin saavuttamatta ja kokematta, mutta sehän ei onneksi ollut tämän matkan tarkoituksena vaan oppia, kokea ja kehittyä. Helppo on tiivistää matkan positiivisia tuntoja, riittää kun poimii edes muutaman matkalaisten suusta reissun aikana kuuluneista kommenteista:

• ensi kerralla kun tullaan tänne niin silloin mennään kyllä käymään… siellä ja siellä…
• näitä turnauksia pitäisi käydä ainakin 5 kertaa vuodessa
• milloin aletaan leipomaan ja myymään kakkuja seuraavaa reissua varten?
• ensi kesänä lähdetään samalla porukalla Tsekkeihin

Kiitos kaikille mukana olleille ja turnausmatkamme mahdollistaneille ikimuistoisen ihanasta ja pelillisesti todellakin kehittävästä turnausmatkasta!

Ja vielä muutama sana seuran näkökulmasta…

1. Kannattaako ulkomaille lähteä turnaukseen? -> Todellakin kannattaa, oikeastaan pitäisi lähes määrätä että jokaisen joukkueen pitäisi lähteä, niin paljon ainakin meidän joukkueelle jäi tästä reissusta käteen.
2. Onko kallista lähteä ulkomaille turnaukseen? -> Kaikki turnausmatkat maksavat, Uumajan reissu tuli pikkaisen kalliimmaksi kuin olisi ollut Tampereen tai Helsingin reissu mutta vain siksi kun olimme matkalla perjantaista maanantaihin (laivan aikataulun takia), yhden lisäyön verran hotellissa ja ruokailut päälle. Toisaalta ennätimme ainakin tehdä hiukan muutakin kuin pelkästään pelata säbää.
3. Onko sama, osallistuuko Suomessa vai Ruotsissa turnaukseen? -> Toisaalta joo mutta… Uumajan turnauksen taso yllätti ainakin siinä ettei ainuttakaan ”huonoa” joukkuetta ollut meidän omaan tyttöjoukkueemme tasomme nähden. P04 edustusjoukkuekin sai riittävästi haastetta ruotsalaisista joukkueista ja tipahti niukkaakin niukemmin, jatkoajalla, pois finaalista joukkueelle joka kaiketi jo Nibacoksen väsyttämänä ;) otti finaalissa pataan 0-9, eli kyllä näistä pohjoisenkin porukoista vastusta meille pohjanmaan joukkueille riittää.
4. Onko muita vaihtoehtoja kuin Uumaja? -> Jos vieläkin enemmän haastetta kaipaa niin silloin kannattanee miettiä osallistumista Tukholmassa vuodenvaihteessa pelattavaan StorvretaCupeniin. Se on vieläkin kansainvälisempi ja myös enemmän eteläruotsin ja Suomenkin joukkueita on mukana. Toisaalta tuosta turnauksesta löytyy myös enemmän haastajasarjojakin, joten ihan vain kokemus mielessäkin kyseinen turnaus voisi olla käymisen arvoinen. Lisäksi Ruotsissa pelataan kymmenittäin muitakin turnauksia ympäri maan ja Uumajan turnauksen perusteella rohkenen sanoa, että ihan sama mihin turnaukseen Ruotsissa osallistuu, niin vastusta kyllä löytyy junnusarjoissa!

Lisenssipelaajien määrä Ruotsissa on karkeasti tuplat Suomeen verrattuna. Tyttöpuolella ero vieläkin kärjistyneempi ja taitaa olla noin nelinkertainen. Uumajan alueella laskin äkkiseltään olevan ainakin 11 seuraa jotka osallistuivat eri ikäisten tyttöjen sarjoihin UmeCupenissa, meillä pohjanmaalla joudutaan piirtämään ympyrää ainakin Seinäjoelle saakka, jotta vastaavaan lukuun päästään.

Pelitaktisesti ainakin Nibacoksen joukkueet pärjäsivät vallan mainiosti ruotsalaisia joukkueita vastaan. Suurimmat erot olivat henkilökohtaisessa osaamisessa niin pallottomina, kuin erityisesti pallollisina, pelinopeudessa ja fyysisyydessä. Järestäin eri joukkueista nousi esiin useampia yksilöitä jotka olivat kyllä melkoisia kynäilijöitä ja todella taitavia pallollisina pelaajina, laukaukset olivat tarkempia ja pienessäkin tilassa he kykenivät vielä tekemään nopeita ja peliä edistäviä ratkaisuja. Veikkaisin että naapurimaassamme harrastetaan paljon pihapelejä sekä pelataan harjoituksissa pienpelejä, näihin kannattaa myös meidän junioreitamme kannustaa ja omissa harjoituksissamme suosia.

Kannustamme ja toivomme jokaisen Nibacos -joukkueen harkitsevan vakavasti turnausmatkaa Ruotsiin, vähintäänkin D-ikäisistä alkaen, miksei myös jo nuorempina!